Menetyksen avaimet

1. Puren huulta kuin tyttö(6.20)
(säv. Felis Domesticus, san. Järvinen)
2. Michael Jackson(3.25)
(säv. & san. Järvinen)
3. Steve Hackett(4.04)
(säv. Mäki-Tuuri, san. Järvinen-Mäki-Tuuri)
4. Minä, maitoauto ja mainostaulu eli Peräseinäjoelle ja takaisin(7.13)
(säv. & san. Mäki-Tuuri)

Puren huulta kuin tyttö
Tarkkailen postinkantajaa
tietämättä tarkkaileeko joku minua.
Onko järjestys tosiaan aina sama?
Kenen kirjeitä se varoo enemmän kuin muita?
Postinkantaja on yhtä mystinen,
kuin isien katoaminen aattoiltana
juuri ennen Joulupukin tuloa.
Siis joko minä saan
sen lahjan arvokkaan?
Huomannette kuinka jo osaan (ilmankin olla, olematta olla)
arvon asialle antaa.

Tarkkailen ikenien verestystä ja
hampaitten kehitystä,
piskoja lentää peiliin -
on asioille opittava järjestys.
Kuvittelen lapsen sukat jalkaan ja
makuuhuoneen oven suljen taikka avaan
juuri ennen Joulupukin tuloa.
Arkistot tahtovat
viedä onnelliset sattumat,
ja pilkata niitä jotka vielä
kuvittelevat jotain löytävänsä.

Vain saunasta tullessaan
Joulupukki hetken huilahtaa. On
saunominenkin hyötyliikuntaa.
En tiedä miksi lakkasin uskomasta
Joulupukkiin tai horoskooppiin.
Ehkä Joulupukki sammutti taivaan.
Ja kun taivaan sammuttaa,
mihin satelliitit joutuvat?
Ja kuinka käy yhteyden välillä teidän ja meidän?
Kun en ole lämpimän veden
alla, on kylmä.

Michael Jackson
Mikä tämä tunne,
kun lapsi ei nousekaan autoon,
vaan kävelee toverin kanssa matkan?
Ajan pikkuveikan kanssa kotiin,
joko se on alkanut?

Pian olen näiden kanssa yksin.

Ja lapsieni ongelmat ovat myöskin popin kuninkaan.
Kaikkien lapset ovat myöskin hänen lapsiaan.

Pian poikakin
saa paperit ja auton,
neitsyeet isien varastoissa värähtää.
Se ei tiedä vielä, että suven yössä on tanssittava
ja mentävä naimisiin jos pyydetään.

Ehkä seireenien saarella ei mitään ollutkaan.
Kaikkien lapset ovat myöskin heidän lapsiaan.

Steve Hackett
Kaatunut patsas makaa tiellä, se on joskus ollut hyvin ylväs.
Joskus on ollut vielä äsken kun nousevan aamun aurinko vielä oli nyt.
Ja kuulin siellä minne yän tiedettiin pakenevan
uuden uljaan valtakunnan nousevan.
Siis kun kahvilat eivät uskalla avata oviaan ja kirkkopuistossa juopot
joita tarvitaan vain lauluihin, jäätyy kiinni penkkiin
kääriydyn liinaan ja lähden matkaan.
Jos minun kanssani ei enää leikitä niin minä en kohta leiki
enää mitään leikkejä

Ne sanovat,
etten ole
mikän koira,
mutta tiedän
kyllä mitä
ajattelevat.
Ne ajattelee,
etten kumarra
kuvia.
Mutta enhän minä
kumarra.

Olen oppinut kuviot kirjoista, en pehmeäkantisista, vaan sellaisista joista käydään sivistynyttä keskustelua.
Kera lautasliinojen, kesken sivistyneitten ihmisten jotka sukupolvesta toiseen
valkaisevat hampaitansa, lahjovat lapsiansa, kiusaavat naapureitansa.

Minä, maitoauto ja mainostaulu eli Peräseinäjoelle ja takaisin
Tämä kaupunki on kallis, mutta kalja on halpaa.
Kahvi siten kalliimpaa ettei sitä halua ostaa.
Omaksun urbaanit tavat hyvin nopeasti
kävelen punaisia päin ja ajan bussikaistaa luontevasti.

Iltaisin minua viihdyttää
viiva jonka valomainos piirtää
Seitsemännen kerroksen yksiöni seinään.
Olen sitoutunut kaikkeen enkä mihinkään.

Ikkunasta katsoessa yön ainoita valopilkkuja
haistelen sormiin tarttuneita hajuja kuin kolmivuotias.
Kuulinko seinän takaa kiihkeää ähinää
vai olinko se vain minä joka raskaasti hengittää?

Niin nuorimmainen nukahtaa
syanidia suussaan.
Tapahtuneesta laitan kuvan kansioon
sen jälkeen olen numero, kuulun tilastoon.