Linkit
- mikseri.net
- myspace.com
- last.fm
Kontakti
palaute(ät)felisdomesticus.org
Keskiviikko 01.03.06, pohjia ja panorointia.
Vuoden ensimmäisen kevätkuukauden ensimmäisenä päivänä minä ja Järvinen hinasimme itsemme Henkan luo. Setti soitettiin kerran läpi ja sen jälkeen alettiin kasata vehkeitä. Esittelin pojille mielipiteitäni panoroinnista - että näin ne 60-luvullakin tekivät. Ajatuksenani on siis panoroida koko levy siten, että keskelle ei tule ei niin kerrassaan yhtään mitään. En sitten tiedä tuleeko se toteutumaan.
Änittäjien asiantuntemus, äänityslaitteisto ja liian suuret tavoitteet muodostavat yhtälön jonka lopputuloksena on se, että olen hyvin huolissani lopullisen äänitteen laadusta. Ainakin tässä vaiheessa. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että paljon hyviä levyjä on äänitetty huonommillakin laitteilla. Ei tosin enää näinä päivinä, mutta nykyäänhän kaikki levyt ovatkin huonoja. Pink Floyd olisi itkenyt ilosta jos Abbey Roadilla olisi ollut samanlaiset laitteet silloin kun Piper at the Gates of Dawnia äänitettiin. Päivän onnistumiset olivat ihan...onnistuneita. Mitään hifiähän tässä ei varsinaisesti olla tekemässä (mahdollisimman paljon liveäänitystä, mahdollisimman vähän päällesoittoja). Rummut ja basso kiskotaan yhtä aikaa, laulu, kitarat ja koskettimet tehdään päällekkäisinä. Pitäisiköhän vielä julkaista valmiista tuotteesta vinyyli?
Tästä jargonista siis varsinaiseen asiaan eli päivän onnistumisiin. Vähäisen säheltämisen ja blueskokeilujen jälkeen käytiin työhön. Säädettiin tasot paikoilleen, aseteltiin mikit. Henkka oli mikittänyt rummut valmiiksi, mitä suunnitelmallisuutta! Sitten äänitettiin sitä rummunlyöntiä ja bassonlätkytystä. Välissä juotiin vettä. Valmiiksi saatiin (ainakin tässä vaiheessa tuntuvat siis olevan master-ottoja) Tilanteitta, Taulussa on peili, Terveisiä helvetistä, KNP, Eb-molli, Hate me ja Kerrassaan, kerrankaan. Näihin siis basso ja rummut. Tilanteitta ja Terveisiä helvetistä saivat lisäksi kitaransa. Tämä äänittämisemme tuntuu olevan niin helppoa ja kivutonta ettei se voi olla äänittämistä ollenkaan. No, toivottavasti edes miksauksessa tullaan kokemaan kaikki mahdolliset ongelmat. Järvisen Romanttinen komedia- kitara Helvetistä:n toisessa säkeistössä on vuosituhannen sovitusidea. Hommat jatkuvat perjantaina.
Perjantai 03.03.06, kitarapäivä
Vaikka tänään olikin aikomus pitää kitarapäivä, niin aloitimme kosketinsoittimilla. Työstettäväksi kappaleeksi valittiin Tilanteitta. Henkan ensimmäinen veto ei tarttunut nauhalle, no, se olikin paska. Toisesta tulikin sitten lopullinen. Aikomuksena oli lämhäyttää urunsoittoa myös Taulussa on peiliin, mutta aikomukseksi se sitten jäikin. Tai en tiedä, ehkä me äänitämme sen sitten kun äänitämme lisää. Nythän olisi tavoitteena saada syntymään pohjat, joihin sitten laulamme ja joita sitten koristelemme Järvisen luolastossa myöhemmin keväällä.
Sitten hyökkäsimme varsinaisen jännän, eli kitaroiden kimppuun. Alku sujui mainiosti, suorastaan läpihuutojuttuina mutta tämä kitkaton eteneminen tyssäsi KNP:hen. Järvinen saattoi biisin kerran loppuun saakka mutta oli mielestään tyrinyt punk-osan ja loppuriffin. Minulle ja Henkalle ne olisivat kelvanneet herran kyllä. Virhe tehtiin siinä, että sallittiin Järvisen yrittää uudestaan. Meni loputkin vituiksi ja lopulta päätettiin luovuttaa ja siirtyä seuraavaan. Valmiiksi saatettiin Taulussa on peili, Kerrassaan, kerrankaan, Hate me ja Eb-molli, jonka minä määräsin soitettavaksi akustisella kitaralla Järvisen suuresta vastustuksesta huolimatta. Kun olimme kuuntelemassa Eb-mollia, raiturista loppuivat patterit. Onneksi vasta silloin. Toopakan poika kävi räpsimässä valokuvia, toivottavasti hänellä ei ollut nauhuria taskussaan sillä hän kuuli lähes kaiken mitä äänitimme. Lopputulos on nyt siis se, että valmiita pohjia on seitsemät. Kolme biisiä on vielä kokonaan äänittämättä ja levyn materiaali elää mielissämme koko ajan.
Lauantai 04.03.06 - sunnuntai 12.03.06, miksaamisen ihanuus ja varsinkin sen kurjuus
Olen nyt pyöritellyt änitettyä materiaalia tietokoneella viikon verran suuntaan jos toiseenkin. Kolmen biisin pohjat (Taulussa on peili, Tilanteitta, Terveisiä helvetistä) alkavat olla melko valmiin oloisia. Ei puutu kuin laulut. Tai no ehkä jotain hilaa & vitkutinta ja ylimääräisiä kitaroita myöhemmin, mutta ämä kolmikko on se, jota olisi tarkoitus käyttää promootiovälineenä ennen varsinaista levyä ja lopulliset versiot saattavat poiketa tämänhetkisistä hyvinkin suunnattomasti.
Kuitenkin, epävarmuuteni äänitteen laadusta kasvaa eksponentiaalisesti päivä päivältä. Jo aiemmin mainitun kolmikon kanssa olen melko tyytyväinen, mutta muut tällä hetkellä työstettävät (Hate Me, Kerrassaan, kerrankaan ja Eb-molli) kuulostavat niin ruikkuisilta että itku meinaa päästä ja tekisi mieli viillellä itseään pankkikortilla tai lusikalla. Ei auta bingolotto, ei auta viinanotto. Näemme mitä tästä kehittyy.
Perjantai 07.04.06, Henkan kotikaljaa ja vähän muutakin
Emme ole kuukauteen tehneet mitään tämänkään projektin eteen, oli siis aika hieman herätellä sitä henkiin. Joten, kun Henkka pääsi matikankokeesta, pakkauduimme minä ja Järvinen + tarvittava laitteisto autoonsa ja otimme kurssin kohti Tohnia. Tein edellisten sessioiden jälkeen niiden tuotoksista kusisen välimiksauksen jota sitten kuunneltiin ja nyt tuorein korvin päätettiin muutamien kappaleiden äänittämisestä uudelleen. Terveisiä helvetistä sai eilen lisää lihaa luiden ympärille, se treenattiin ensimmäistä kertaa uudessa muodossaan tänään ja äänitettiin saman tien. En tiedä kuuluuko se lopputuloksessa.
Lähdimme liikkeelle lopuista kosketinsoitinosuuksista, paljoa niitä ei ollutkaan. Sulkaan sointumattoa ja Taulussa on peilin riffit tuplattiin ja loppuun tuli lyhyt soolonpätkä. Synasoundi on samanlainen kuin Run Like Hellin soolossa Is There Anybody Out There- livellä. Jepjep. Olen edelleen jokseenkin pettynyt Henkan Micronin äänenmuokkauksen mahdollisuuksiin kun haluttaisiin Rhodesia. Aitoahan ei toki korvaa mikään, mutta jos olisi edes vähän jotain sinne päin niin sekin olisi jo paljon. Mutta ei sitten.
Näiden tapauksien jälkeen siirryimme Henkan kammiosta aitan puolelle ja pystytimme laitteita. Treenasimme Helvettiä uudessa muodossaan, luulin että Järvinen olisi haukkunut intron pystyyn koska se kuulostaa Rushilta mutta totesi sen muistuttavan jotain Van der Graaf Generatorin biisiä. Henkka oli ostanut pehmeäpäiset kepit, Karin Pertti oli myynyt sille kellopelin kepit, muoviset rimpulat jukoliste. Miksei ne kestä jos varoen soittaa mutta mulla ei ainkaan kestäisi viikkoa kauempaa. No, rumpujensoittotyylini nyt onkin melko brutaali ja mitäs vittua se tähän ylipäätään kuuluu.
Lämmittelimme jammailemalla, minkä jälkeen yritimme soittaa YYZ:iä. Jumalan kiitos kukaan ei ollut kuulemassa. Mitenkä sellainenkin biisi on mahdollista soittaa? No, varsinaiseen asiaan mennäkseni, aloitimme tekemällä tarpeelliset liveäänitykset. Koska ammattitaito ja laitteisto ovat mitä ovat, tulee levylle kolme kokonaan livenä soitettua biisiä. Hammastahnat I & II sekä C#-molli. Tällä ääninäytteellä tarjoamme kuulokuvan kappaleen aloittamisen ylitsepääsemättömyyksistä, työn alla Hammastahna II. Hammastahna I otettiin pariinkin otteeseen ensimmäinen otto oli pelkkää järjetöntä ydinsota-alapäämurinaa kun ei kuulunut mitään muuta kuin basso, jossa oli säröä aivan jumalattomasti. Ja kaiken lisäksi Järvinen katsoi asiakseen ilmoittaa nyt, kun kappaletta äänitetään, että loppu menee aina aivan ristiin sen takia, että siellä on yksi 5/4- tahti. Eihän me sitä Henkan kanssa olla huomattu, ja tyytyväisenä ollaan neljäneljäsosaa soiteltu. Olisi senkin voinut aikaisemmin sanoa. Jyräsimme Järvisen ja 5/4- tahdista luovuttiin. Henkka soitti ensimmäiseen ottoon paremman rumpusoolon, mutta toisesta tuli kuitenkin master. Niin käy joskus. C#-mollin kanssa oli hirveä pelko siitä että joku munaa jotain, kappale kestää kuitenkin yhdeksän minuuttia ja pari sekunnin poikasta päälle ja mitään leikkaa-liimaa- leikkiä ei lähdetä tekemään. Mikään ei kuitenkaan mennyt vikaan, jopa bassoni teippipatentit kestivät loppuun saakka. Kolvatahan sitä pitäisi, mutta kolvataan sitten kun ei enää teipillä toimi. Tai ostetaan uusi basso kun jeesusteippi loppuu.
Tämän jälkeen Järvinen sitten pakkasi kitaransa ja minä ja Henkka kävimme pulaamaan loppuja pohjia. Eipä niitä paljoa ollutkaan, Helvetti ja K,K joka äänitettiin uusiksi koska alkuperäinen oli pelkkää suhinaa. K,K:n jälkeen keskityin nauttimaan siitä tunteesta, että olen suorittanut omat soitto-osuuteni tästä hommasta. Sen kunniaksi otimme Henkan kanssa kulaukset kotikaljaa, Järvisellekin se sitä tarjosi mutta eihän se ottanut, perkeles. Toopakka tuli räppäämään pari kuvaa, vein romut kotiin ja lähdin uimaan sen kanssa. Ensi viikolla alkaa totinen työ kitaroiden, laulujen ja kaikkien mahdollisten päällekkäisien kanssa, itse soitan vielä ainakin Helvettiin akustista kitaraa ja Henkka äänittää tahollaan Hammastahna I:n kirkkourut ja kitarainstrumentaalibiisinsä. Että vitunkohan takia minäkään mitään loppuunsaamista juhlin, soittoja on vielä tekemättä, lauluja laulamatta ja voi herranjumala kun se miksaaminen alkaa niin sitten taas väännetään ympäripyöreää päivää ja laiminlyödään koulu ja sosiaalinen elämä ja siitä huolimatta ei saada mitään valmiiksi.
Maanantai 24.04 - Keskiviikko 26.04.06, 80-luvun Rushia, onnistumisen riemua ja yllättäviä vaikeuksia
Maanantaina tapahtui niin, että Henkka toi Järviselle kitaravahvistimen. Välittömästi kun minä vapauduin autokoulusta, raahasin itseni + laitteeni Järvisen luo ja kävimme tositoimiin. No, toki ensin juotiin kahvit. Aloitimme raivokkaan puurtamisen kitara-asioiden kanssa ja olimme tyytyväisiä tuloksiin. Yussuf Jormanpoika Toopakka tuli dokumentoimaan toimiamme ja toi pikkuveljensä kitaraefektilaatikon lainaan meille. Siitähän se rajaton riemu repesi kun saatiin kaikua ja surinaa ja pörinää. Helvetin kitaraintro päätettiin tiputtaa pois, ei sitä pirukaan olisi niihin pohjiin kyennyt soittamaan. Kappale tulee todennäköisesti alkamaan feidillä. Eb-molliin Järvinen oli kehittänyt pirun hienon muurahaiskitaran ja kun äänitimme melodioita, syntyi lähes lennossa ajatus ns. primpsautuksista. Loppuilta syötiin perunalastuja. Nyt olemme äänittäneet kaikkiin kappaleisiin kaiken mitä pitääkin, loppu on lennossa tulevia ideoita joihin vittuunnutaan viimeistään viikon kuluttua. Kaiken kaikkiaan olimme aikaansaavia ja hyvin tyytyväisiä lopputulokseen.
Tiistai lähtikin sitten käyntiin maanantaita huomattavasti laiskemmin. Kun aloitimme työskentelyn (jälleen tietenkin kahvinjuonnilla), painoi meitä molempia pidennetty koulupäivä koska treenasimme koulun jälkeen musiikinluokassa torstaita varten. Järvisellä oli kontollaan lisäksi raskas pyöräilysuoritus Tuuri - Alavus - Tuuri ja minä olin nukkunut edellisenä yönä neljä tuntia. Tunnelma ei siis ollut katossa. Aikaan saimme kuitenkin sen, mitä olimme eilen paperille eräänlaiseksi suunnitelmaksi raapineet. Järvinen soitti Eb-mollin King Crimson- osaan tritonusta ja vahvasti kaiutettua epäkitarasooloa, mikä pilaa ehkä jossain määrin kauniinkin pop-kappaleen. Kappaleiden pilaaminenhan on ollut meille ominainen toimintamalli niin kauan kuin olemme yhdessä musiikillisia ääniä tehneet. Minä soitin koululta lainattua tamburiinia sinne, missä sitä kipeimmin kaivattiin. Ei muuten koskaan kannata väheksyä tamburiininsoittajaa.
Keskiviikkona oli tarkoitus suorittaa muutamat ekstrakitarat loppuun ja ehkä jopa laulaa Tilanteitta ja Eb-molli. Toisin kävi. Tekniikka otti ja selätti, eikä USB toiminut Fostexin ja tietokoneen välillä niin kuin sen olisi pitänyt toimia. Pidimme siis välipäivän, ja torstaina ei ollut tarkoituskaan mitään ehtiä. Onneksi peliaikaamme lisättiin maanantaihin saakka, joten voimme tehdä lauluja kaikessa rauhassa viikonlopun aikana.
Huhti - elokuu 2006, kaikenlaista yms.
Niin, nyt on siis vierähtänyt kesä ja kaikkea ja tämäkin Iisakin kirkko -tyyppiseksi venähtänyt projekti (levyn piti alkuperäisen suunnitelman mukaan olla painovalmis kesäloman alkaessa) alkaa hiihdellä loppusuorallaan. Äänitykset ovat jokseenkin tehty, jos jotain vielä tehdään niin se tehdään äkkiä pois että päästään miksaamaan. Itse kävin uudistamassa omat lauluosuuteni tänään ja Järvinen kävi parantelemassa jotain vanhoja eilen. Alkuperäisestä suunnitelmasta on poikettu moneen kertaan, ensin piti tehdä täyspitkä, sitten ep, sitten demo, sitten taas ep ja nyt pituus alkaa taas olla sitä luokkaa että puhutaan täyspitkästä.
Niin, materiaalia on kasassa yhdeksän biisiä joista muodostuu ajassa mitattuna musiikin ääniä ja musiikin äänien välistä hiljaisuutta hieman alle 35 minuuttia ja monenlaisia yllätyksiä on tapahtunut, biisejä tullut ja mennyt. Kaikesta huolimatta levyn runko kuitenkin on yhä jokseenkin sellainen miksi se viime talvena hahmoteltiin.
Mitä tästä nyt sanomaan? En minä tiedä. Sittenpähän kuulette.
Vuoden ensimmäisen kevätkuukauden ensimmäisenä päivänä minä ja Järvinen hinasimme itsemme Henkan luo. Setti soitettiin kerran läpi ja sen jälkeen alettiin kasata vehkeitä. Esittelin pojille mielipiteitäni panoroinnista - että näin ne 60-luvullakin tekivät. Ajatuksenani on siis panoroida koko levy siten, että keskelle ei tule ei niin kerrassaan yhtään mitään. En sitten tiedä tuleeko se toteutumaan.
Änittäjien asiantuntemus, äänityslaitteisto ja liian suuret tavoitteet muodostavat yhtälön jonka lopputuloksena on se, että olen hyvin huolissani lopullisen äänitteen laadusta. Ainakin tässä vaiheessa. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että paljon hyviä levyjä on äänitetty huonommillakin laitteilla. Ei tosin enää näinä päivinä, mutta nykyäänhän kaikki levyt ovatkin huonoja. Pink Floyd olisi itkenyt ilosta jos Abbey Roadilla olisi ollut samanlaiset laitteet silloin kun Piper at the Gates of Dawnia äänitettiin. Päivän onnistumiset olivat ihan...onnistuneita. Mitään hifiähän tässä ei varsinaisesti olla tekemässä (mahdollisimman paljon liveäänitystä, mahdollisimman vähän päällesoittoja). Rummut ja basso kiskotaan yhtä aikaa, laulu, kitarat ja koskettimet tehdään päällekkäisinä. Pitäisiköhän vielä julkaista valmiista tuotteesta vinyyli?
Tästä jargonista siis varsinaiseen asiaan eli päivän onnistumisiin. Vähäisen säheltämisen ja blueskokeilujen jälkeen käytiin työhön. Säädettiin tasot paikoilleen, aseteltiin mikit. Henkka oli mikittänyt rummut valmiiksi, mitä suunnitelmallisuutta! Sitten äänitettiin sitä rummunlyöntiä ja bassonlätkytystä. Välissä juotiin vettä. Valmiiksi saatiin (ainakin tässä vaiheessa tuntuvat siis olevan master-ottoja) Tilanteitta, Taulussa on peili, Terveisiä helvetistä, KNP, Eb-molli, Hate me ja Kerrassaan, kerrankaan. Näihin siis basso ja rummut. Tilanteitta ja Terveisiä helvetistä saivat lisäksi kitaransa. Tämä äänittämisemme tuntuu olevan niin helppoa ja kivutonta ettei se voi olla äänittämistä ollenkaan. No, toivottavasti edes miksauksessa tullaan kokemaan kaikki mahdolliset ongelmat. Järvisen Romanttinen komedia- kitara Helvetistä:n toisessa säkeistössä on vuosituhannen sovitusidea. Hommat jatkuvat perjantaina.
Perjantai 03.03.06, kitarapäivä
Vaikka tänään olikin aikomus pitää kitarapäivä, niin aloitimme kosketinsoittimilla. Työstettäväksi kappaleeksi valittiin Tilanteitta. Henkan ensimmäinen veto ei tarttunut nauhalle, no, se olikin paska. Toisesta tulikin sitten lopullinen. Aikomuksena oli lämhäyttää urunsoittoa myös Taulussa on peiliin, mutta aikomukseksi se sitten jäikin. Tai en tiedä, ehkä me äänitämme sen sitten kun äänitämme lisää. Nythän olisi tavoitteena saada syntymään pohjat, joihin sitten laulamme ja joita sitten koristelemme Järvisen luolastossa myöhemmin keväällä.
Sitten hyökkäsimme varsinaisen jännän, eli kitaroiden kimppuun. Alku sujui mainiosti, suorastaan läpihuutojuttuina mutta tämä kitkaton eteneminen tyssäsi KNP:hen. Järvinen saattoi biisin kerran loppuun saakka mutta oli mielestään tyrinyt punk-osan ja loppuriffin. Minulle ja Henkalle ne olisivat kelvanneet herran kyllä. Virhe tehtiin siinä, että sallittiin Järvisen yrittää uudestaan. Meni loputkin vituiksi ja lopulta päätettiin luovuttaa ja siirtyä seuraavaan. Valmiiksi saatettiin Taulussa on peili, Kerrassaan, kerrankaan, Hate me ja Eb-molli, jonka minä määräsin soitettavaksi akustisella kitaralla Järvisen suuresta vastustuksesta huolimatta. Kun olimme kuuntelemassa Eb-mollia, raiturista loppuivat patterit. Onneksi vasta silloin. Toopakan poika kävi räpsimässä valokuvia, toivottavasti hänellä ei ollut nauhuria taskussaan sillä hän kuuli lähes kaiken mitä äänitimme. Lopputulos on nyt siis se, että valmiita pohjia on seitsemät. Kolme biisiä on vielä kokonaan äänittämättä ja levyn materiaali elää mielissämme koko ajan.
Lauantai 04.03.06 - sunnuntai 12.03.06, miksaamisen ihanuus ja varsinkin sen kurjuus
Olen nyt pyöritellyt änitettyä materiaalia tietokoneella viikon verran suuntaan jos toiseenkin. Kolmen biisin pohjat (Taulussa on peili, Tilanteitta, Terveisiä helvetistä) alkavat olla melko valmiin oloisia. Ei puutu kuin laulut. Tai no ehkä jotain hilaa & vitkutinta ja ylimääräisiä kitaroita myöhemmin, mutta ämä kolmikko on se, jota olisi tarkoitus käyttää promootiovälineenä ennen varsinaista levyä ja lopulliset versiot saattavat poiketa tämänhetkisistä hyvinkin suunnattomasti.
Kuitenkin, epävarmuuteni äänitteen laadusta kasvaa eksponentiaalisesti päivä päivältä. Jo aiemmin mainitun kolmikon kanssa olen melko tyytyväinen, mutta muut tällä hetkellä työstettävät (Hate Me, Kerrassaan, kerrankaan ja Eb-molli) kuulostavat niin ruikkuisilta että itku meinaa päästä ja tekisi mieli viillellä itseään pankkikortilla tai lusikalla. Ei auta bingolotto, ei auta viinanotto. Näemme mitä tästä kehittyy.
Perjantai 07.04.06, Henkan kotikaljaa ja vähän muutakin
Emme ole kuukauteen tehneet mitään tämänkään projektin eteen, oli siis aika hieman herätellä sitä henkiin. Joten, kun Henkka pääsi matikankokeesta, pakkauduimme minä ja Järvinen + tarvittava laitteisto autoonsa ja otimme kurssin kohti Tohnia. Tein edellisten sessioiden jälkeen niiden tuotoksista kusisen välimiksauksen jota sitten kuunneltiin ja nyt tuorein korvin päätettiin muutamien kappaleiden äänittämisestä uudelleen. Terveisiä helvetistä sai eilen lisää lihaa luiden ympärille, se treenattiin ensimmäistä kertaa uudessa muodossaan tänään ja äänitettiin saman tien. En tiedä kuuluuko se lopputuloksessa.
Lähdimme liikkeelle lopuista kosketinsoitinosuuksista, paljoa niitä ei ollutkaan. Sulkaan sointumattoa ja Taulussa on peilin riffit tuplattiin ja loppuun tuli lyhyt soolonpätkä. Synasoundi on samanlainen kuin Run Like Hellin soolossa Is There Anybody Out There- livellä. Jepjep. Olen edelleen jokseenkin pettynyt Henkan Micronin äänenmuokkauksen mahdollisuuksiin kun haluttaisiin Rhodesia. Aitoahan ei toki korvaa mikään, mutta jos olisi edes vähän jotain sinne päin niin sekin olisi jo paljon. Mutta ei sitten.
Näiden tapauksien jälkeen siirryimme Henkan kammiosta aitan puolelle ja pystytimme laitteita. Treenasimme Helvettiä uudessa muodossaan, luulin että Järvinen olisi haukkunut intron pystyyn koska se kuulostaa Rushilta mutta totesi sen muistuttavan jotain Van der Graaf Generatorin biisiä. Henkka oli ostanut pehmeäpäiset kepit, Karin Pertti oli myynyt sille kellopelin kepit, muoviset rimpulat jukoliste. Miksei ne kestä jos varoen soittaa mutta mulla ei ainkaan kestäisi viikkoa kauempaa. No, rumpujensoittotyylini nyt onkin melko brutaali ja mitäs vittua se tähän ylipäätään kuuluu.
Lämmittelimme jammailemalla, minkä jälkeen yritimme soittaa YYZ:iä. Jumalan kiitos kukaan ei ollut kuulemassa. Mitenkä sellainenkin biisi on mahdollista soittaa? No, varsinaiseen asiaan mennäkseni, aloitimme tekemällä tarpeelliset liveäänitykset. Koska ammattitaito ja laitteisto ovat mitä ovat, tulee levylle kolme kokonaan livenä soitettua biisiä. Hammastahnat I & II sekä C#-molli. Tällä ääninäytteellä tarjoamme kuulokuvan kappaleen aloittamisen ylitsepääsemättömyyksistä, työn alla Hammastahna II. Hammastahna I otettiin pariinkin otteeseen ensimmäinen otto oli pelkkää järjetöntä ydinsota-alapäämurinaa kun ei kuulunut mitään muuta kuin basso, jossa oli säröä aivan jumalattomasti. Ja kaiken lisäksi Järvinen katsoi asiakseen ilmoittaa nyt, kun kappaletta äänitetään, että loppu menee aina aivan ristiin sen takia, että siellä on yksi 5/4- tahti. Eihän me sitä Henkan kanssa olla huomattu, ja tyytyväisenä ollaan neljäneljäsosaa soiteltu. Olisi senkin voinut aikaisemmin sanoa. Jyräsimme Järvisen ja 5/4- tahdista luovuttiin. Henkka soitti ensimmäiseen ottoon paremman rumpusoolon, mutta toisesta tuli kuitenkin master. Niin käy joskus. C#-mollin kanssa oli hirveä pelko siitä että joku munaa jotain, kappale kestää kuitenkin yhdeksän minuuttia ja pari sekunnin poikasta päälle ja mitään leikkaa-liimaa- leikkiä ei lähdetä tekemään. Mikään ei kuitenkaan mennyt vikaan, jopa bassoni teippipatentit kestivät loppuun saakka. Kolvatahan sitä pitäisi, mutta kolvataan sitten kun ei enää teipillä toimi. Tai ostetaan uusi basso kun jeesusteippi loppuu.
Tämän jälkeen Järvinen sitten pakkasi kitaransa ja minä ja Henkka kävimme pulaamaan loppuja pohjia. Eipä niitä paljoa ollutkaan, Helvetti ja K,K joka äänitettiin uusiksi koska alkuperäinen oli pelkkää suhinaa. K,K:n jälkeen keskityin nauttimaan siitä tunteesta, että olen suorittanut omat soitto-osuuteni tästä hommasta. Sen kunniaksi otimme Henkan kanssa kulaukset kotikaljaa, Järvisellekin se sitä tarjosi mutta eihän se ottanut, perkeles. Toopakka tuli räppäämään pari kuvaa, vein romut kotiin ja lähdin uimaan sen kanssa. Ensi viikolla alkaa totinen työ kitaroiden, laulujen ja kaikkien mahdollisten päällekkäisien kanssa, itse soitan vielä ainakin Helvettiin akustista kitaraa ja Henkka äänittää tahollaan Hammastahna I:n kirkkourut ja kitarainstrumentaalibiisinsä. Että vitunkohan takia minäkään mitään loppuunsaamista juhlin, soittoja on vielä tekemättä, lauluja laulamatta ja voi herranjumala kun se miksaaminen alkaa niin sitten taas väännetään ympäripyöreää päivää ja laiminlyödään koulu ja sosiaalinen elämä ja siitä huolimatta ei saada mitään valmiiksi.
Maanantai 24.04 - Keskiviikko 26.04.06, 80-luvun Rushia, onnistumisen riemua ja yllättäviä vaikeuksia
Maanantaina tapahtui niin, että Henkka toi Järviselle kitaravahvistimen. Välittömästi kun minä vapauduin autokoulusta, raahasin itseni + laitteeni Järvisen luo ja kävimme tositoimiin. No, toki ensin juotiin kahvit. Aloitimme raivokkaan puurtamisen kitara-asioiden kanssa ja olimme tyytyväisiä tuloksiin. Yussuf Jormanpoika Toopakka tuli dokumentoimaan toimiamme ja toi pikkuveljensä kitaraefektilaatikon lainaan meille. Siitähän se rajaton riemu repesi kun saatiin kaikua ja surinaa ja pörinää. Helvetin kitaraintro päätettiin tiputtaa pois, ei sitä pirukaan olisi niihin pohjiin kyennyt soittamaan. Kappale tulee todennäköisesti alkamaan feidillä. Eb-molliin Järvinen oli kehittänyt pirun hienon muurahaiskitaran ja kun äänitimme melodioita, syntyi lähes lennossa ajatus ns. primpsautuksista. Loppuilta syötiin perunalastuja. Nyt olemme äänittäneet kaikkiin kappaleisiin kaiken mitä pitääkin, loppu on lennossa tulevia ideoita joihin vittuunnutaan viimeistään viikon kuluttua. Kaiken kaikkiaan olimme aikaansaavia ja hyvin tyytyväisiä lopputulokseen.
Tiistai lähtikin sitten käyntiin maanantaita huomattavasti laiskemmin. Kun aloitimme työskentelyn (jälleen tietenkin kahvinjuonnilla), painoi meitä molempia pidennetty koulupäivä koska treenasimme koulun jälkeen musiikinluokassa torstaita varten. Järvisellä oli kontollaan lisäksi raskas pyöräilysuoritus Tuuri - Alavus - Tuuri ja minä olin nukkunut edellisenä yönä neljä tuntia. Tunnelma ei siis ollut katossa. Aikaan saimme kuitenkin sen, mitä olimme eilen paperille eräänlaiseksi suunnitelmaksi raapineet. Järvinen soitti Eb-mollin King Crimson- osaan tritonusta ja vahvasti kaiutettua epäkitarasooloa, mikä pilaa ehkä jossain määrin kauniinkin pop-kappaleen. Kappaleiden pilaaminenhan on ollut meille ominainen toimintamalli niin kauan kuin olemme yhdessä musiikillisia ääniä tehneet. Minä soitin koululta lainattua tamburiinia sinne, missä sitä kipeimmin kaivattiin. Ei muuten koskaan kannata väheksyä tamburiininsoittajaa.
Keskiviikkona oli tarkoitus suorittaa muutamat ekstrakitarat loppuun ja ehkä jopa laulaa Tilanteitta ja Eb-molli. Toisin kävi. Tekniikka otti ja selätti, eikä USB toiminut Fostexin ja tietokoneen välillä niin kuin sen olisi pitänyt toimia. Pidimme siis välipäivän, ja torstaina ei ollut tarkoituskaan mitään ehtiä. Onneksi peliaikaamme lisättiin maanantaihin saakka, joten voimme tehdä lauluja kaikessa rauhassa viikonlopun aikana.
Huhti - elokuu 2006, kaikenlaista yms.
Niin, nyt on siis vierähtänyt kesä ja kaikkea ja tämäkin Iisakin kirkko -tyyppiseksi venähtänyt projekti (levyn piti alkuperäisen suunnitelman mukaan olla painovalmis kesäloman alkaessa) alkaa hiihdellä loppusuorallaan. Äänitykset ovat jokseenkin tehty, jos jotain vielä tehdään niin se tehdään äkkiä pois että päästään miksaamaan. Itse kävin uudistamassa omat lauluosuuteni tänään ja Järvinen kävi parantelemassa jotain vanhoja eilen. Alkuperäisestä suunnitelmasta on poikettu moneen kertaan, ensin piti tehdä täyspitkä, sitten ep, sitten demo, sitten taas ep ja nyt pituus alkaa taas olla sitä luokkaa että puhutaan täyspitkästä.
Niin, materiaalia on kasassa yhdeksän biisiä joista muodostuu ajassa mitattuna musiikin ääniä ja musiikin äänien välistä hiljaisuutta hieman alle 35 minuuttia ja monenlaisia yllätyksiä on tapahtunut, biisejä tullut ja mennyt. Kaikesta huolimatta levyn runko kuitenkin on yhä jokseenkin sellainen miksi se viime talvena hahmoteltiin.
Mitä tästä nyt sanomaan? En minä tiedä. Sittenpähän kuulette.